Sisällysluetteloon

Vainajan tekojen punnitseminen

Muinaiset egyptiläiset uskoivat kuolemansa jälkeen joutuvansa pelottavaan kokeeseen: heidän tekonsa punnittaisiin koko elämän ajalta. Amentetissa eli manalassa istui  kultaisella valtaistuimellaan suuri jumala Osiris, vasemmalla puolellaan suuri jumala Anubis, oikealla suuri jumala Thot ja vasemmalla sivustalla olivat Amentetin neuvoston jumalat ja oikealla heidän eteensä oli pystytetty vaaka. 

Tässä vaa’assa he punnitsivat vainajien rikkomuksia ja hyviä tekoja. Jumala Thot oli kirjurina ja jumala Anubis kuulusteli vainajia. Ne, joiden hyvät teot painoivat rikkomuksia enemmän, pääsivät neuvostoon jumalien joukkoon. Ne joiden rikkomukset ja hyvät teot painoivat saman verran, saivat mennä amuletein koristeltuna Osiris-Sokariksen palvelukseen. Jos rikkomukset painoivat hyviä tekoja enemmän, joutui hirviömäisen Am-mut -sekasikiön kynsiin.

Egyptiläiset olivat kylläkin epävarmoja siitä että useat heistä saattoivat astua ylimmän tuomarin eteen täysin synnittöminä. Tämän vuoksi heidän oli siis yritettävä suostuttaa jumalat pyyhkimään pois pahat teot ja puhdistamaan syntisen. Niinpä he kirjoittivat usein sen hautateksteihin. Nämä tekstit, jotka löytyvät kuolleiden kirjasta 125. luvusta, ovat laadittu juuri sitä varten että syntiset voisivat sen avulla vapautua rikkomuksistaan. Muinaiset egyptiläiset kopioivat sen papyrykseen ja asettivat sen arkkuun muumion jalkojen väliin.

Kun vainaja sitten saapui oikeidenkäyntisaliin eli molempien oikeuksien saliin, alkoi punnitseminen. Pellavavaatteeseen pukeutunut vainaja astui sisään Anubiksen saattamana ja tervehti tuomariaan ja muita salissa olevia jumalia: 

”Ollos tervehditty, suuri jumala, molempien totuuksien valtias. Olen saapunut luoksesi. Tultuani tänne olen nähnyt sinun täydellisyytesi. Tunnen sinut, tunnen sinun nimesi ja tunnen niiden neljänkymmenenkahden jumalan nimet, jotka ovat kanssasi tässä molempien totuuksien salissa, jotka vartioivat pahoja ja juovat heidän vertaan tänä päivänä, jolloin sielut punnitaan Unneferin, Kauniin olemuksen omaavan edessä.”

Tämän jälkeen vainajan täytyi osoittaa viattomuutensa esittämällä pitkän litanian niistä asioista, joita hän ei ole tehnyt:”En ole pahoinpidellyt väkeäni... En ole pilkannut jumalaa... En ole kohdellut tylysti köyhiä...” jne. Kun vainaja oli kieltänyt kolmekymmentäkuusi kertaa tehneensä mitään pahaa hurskaiden silmissä, vainaja julistaa olevansa puhdas, niin että hän väittää olevansa kaikkia egyptiläisiä elähdyttävän ”(pohjois)tuulen valtiaan” nenä. Tämä on aika omalaatuinen tapa. Sen jälkeen hän taas alkaa jälleen julistaa syyttömyyttään, aivan kuin peläten ettei häntä uskota ja sitten hän kääntyy vuorotellen kaikkien niiden neljänkymmenenkahden jumalan puoleen, joita hän on tervehtinyt. 

Jokaisen jumalan nimen lausumisen jälkeen vainaja mainitsi jonkin synnin jota hän ei ole tehnyt. Sitten vainaja lisäsi , ettei hänen tarvinnut pelätä tuomareita, koska hän ei ole herjannut jumalaa eikä solvannut kuningasta vaan on tehnyt aina niin mikä on jumalien sekä ihmisten mieleen. Nyt oli enää varsinaisen punnitsemisen aika.

Toiseen vaakakuppiin pantiin vainajan sydän ja toiseen pieni totuuden jumalattaren patsas. Mutta yksi asia huolestutti; mitä jos sydän alkaisikin puhumaan ja väittäisi tutkittavaa valehdelleeksi? Tähän oli tehty Kuolleiden kirjan 30. luku, jossa oli rukous:

”oi sydämeni, äitini sydän, oma sydämeni! Älä nouse todistajaksi minua vastaan, älä asetu minua vastaan tuomarien edessä. Sinä olet ka-sieluni, joka on rinnassani, Khnum joka turvaa jäsenteni eheyden. Älä anna nimeni löyhkätä, älä puhu minusta perättömiä jumalan edessä!”

Tämän rukouksen jälkeen sydän pysytteli vaiti ja tulos olisi ehdottoman luotettava. Kun Anubis pysäyttää vaa’an heiluvan liikkeen ja jos vaakakupit olivat tasapainossa, Thot kirjoitti tuloksen muistiin ja julisti että vainaja oli selvinnyt voittajana ja Osiriksen valtakuntaan tulee taas uusi alamainen. Hirviö sai jäädä odottamaan uutta tulokasta.

Kirjoittanut: Petra Lautamäki

Lähde:

Montet, Pierre, SELLAISTA OLI ELÄMÄ FAARAOIDEN EGYPTISSÄ. s. 354-355, 358-362
suomalaisen laitoksen esipuhe

Alkuun